”Juostiin osien perässä ja ihmeteltiin – prosessit olivat tyystin sekaisin ja kokonaisuus junnasi paikallaan.”
”Luulimme tietävämme, olihan ne työvaiheet mitattukin. Kannattavuus kuitenkin tökki, kun tuotannon analysointi oli jäänyt tekemättä.”
Sitaatit ovat elävästä elämästä. Kukaan ei lopulta tiennyt, mitä oltiin tekemässä. Kumpaisessakin esimerkkitapauksessa puhallettiin peli poikki – toimitusjohtaja puhalsi ja uskaltautui kyseenalaistamaan ja kysymään. Hyvä niin!
Toimitusjohtaja vastaa yrityksen operatiivisesta johtamisesta. Hän vastaa toiminnastaan pääasiallisesti yhtiön hallitukselle. Toimitusjohtajaa sitoo velvollisuus toimia huolellisesti ja vaalia organisaation elinvoimaa pitkällä tähtäimellä. Hyvä johtaja huolehtii sekä yhtiöstä että työntekijöistä. Kutakuinkin näin homman virallisen luonteen voi kiteyttää.
Sekalaista tekemistä
Tosielämä voikin sitten olla vallan erilaista. Toimitusjohtaja löytääkin itsensä apumiehen ja autokuskin paikalta ja sammuttelemassa milloin mitäkin tulipaloa. Johtaminen kilpistyy päivästä toiseen selviytymistaisteluksi. Strategiat ja visiot jäävät paperille. Tuottavuudesta ei uskalleta edes unelmoida. Työpäivät eivät tunnu riittävän mihinkään.
Kaikki viisaus ei ole toimitusjohtajan päässä, eikä johtaminen ole yksilölaji. Organisaation terävin äly ja oivallus kumpuaa kokonaisuudesta: hallituksesta, johtoryhmästä, henkilöstöstä ja asiakkaista. Paras lopputulos saadaan, kun yhteistä rekeä vedetään samaan suuntaan niin, että koko porukka näkee ja oivaltaa sen, mitä kohti ollaan menossa ja miksi.
Harva yritys tai organisaatio pystyy ennakoimaan tulevaisuutta kovinkaan pitkälle. Silti päätöksiä ja valintoja on tehtävä kaiken aikaa. Fiksu toimitusjohtaja tietää, milloin omat taidot, tiedot tai aika ei riitä ja milloin on viisasta kääntyä ulkopuolisen asiantuntijan puoleen.
Öljyä rattaisiin
Jokin aika sitten vaihdoin yhteistyökumppanin kanssa ajatuksia johtamiseen liittyvistä haasteista. Kumppani otti esille yhden erityisen tärkeän voimavaran – sihteerit. Ne johtajat, joilla on hyvä sihteeri pääsevät paremmin keskittymään olennaisiin asioihin, pohdiskeli hän.
”Hyvä sihteeri on kuin harmaa eminenssi: hän vaikuttaa kaikkialla, muttei näy. Jos työpaikka on koneisto, sihteeri öljyää sen niin, että se toimii ilman kitinöitä.” (HS 9/2012 otsikolla ”Hyvä sihteeri on pomon pelastus”)
Sihteerin rooli muuttui radikaalisti siinä vaiheessa, kun henkilökohtaisista tietokoneista tuli arkityökaluja. Luultiin, että näppärä tietotekniikka pitää koneiston rasvattuna. Tietotekniikasta ei ole sihteeriksi eikä digihuumassa hankituista ohjelmistoista organisaation puollonkaulojen avaajiksi. Sen sijaan kokenut konsultti voi olla pomon pelastus.
