Laadun parantaminen, joustavuuden lisääminen ja toimitusajan lyhentäminen. Siinä kolme keskeisintä asiaa, jotka Tampereen teknillisen yliopiston tuotannon johtamisen professori Jussi Heikkilä listaa syiksi kotiuttaa ulkomaille siirrettyä tuotantoa takaisin Suomeen. Heikkilä oli mukana teollisuustalouden tutkijoiden Reshoring of Manufacturing -projektissa 2015-2017. Projektissa tarkasteltiin tuotannon paluun tilannetta ja mahdollisuuksia Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Professorin tärpit kannattaa painaa mieleen – laatu, joustavuus ja toimitusaika.
Suomessa investointien kasvusta on otsikoita riittänyt. EK:n kesäkuun investointitiedustelun mukaan viime vuoden teollisuuden kiinteät investoinnit nousevat 4,7 miljardiin euroon. Laatua, joustavuutta ja toimitusajan lyhentymistä investoinnit eivät sittenkään näytä tukevan, kun kuuntelee yritysten ja kuluttajien tuskaa. Toimitusajat ovat venähtäneet ylipitkiksi, eivätkä luvatut toimitusajat päde. Joustavuudesta ei ole tietoakaan. Toki yksittäiset yritykset investointipäätöksineen ovat erilaisissa tilanteissa.
Aiheellista on kuitenkin kysyä, onko nousukausi sittenkin ohjannut investointeja lyhytnäköisesti massatuotantoon. Talouden trendi on joka tapauksessa se, että kaiken pitäisi tapahtua nopeammin ja räätälöidymmin. Sitä kautta kustannustasoltaan Suomen kaltainen maa pystyy hakemaan lisäarvoa. Nousukauden huumassa on osaoptimoitu myös aikajanalla unohtaen, ettei nousukausi ole ikuisesti jatkuva olotila. Voittajia ovat lopulta ne, joiden investoinnit ja koneet taipuvat yksittäisiin sarjoihin ja kappaleisiin
Etlatieto Oy:n suhdannejulkaisu kuluvan vuoden maaliskuulta on sekin kiinnostavaa luettavaa. Etlatiedon varatoimitusjohtaja Jyrki Ali-Yrkön sekä tutkijoiden Annu Kotirannan sekä Ilkka Ylhäisen laatimassa artikkelissa pohditaan mm. yritystukia: Tutkimustietoon perustuvat loppupäätelmä on armoton – tuet saattavat auttaa yrityksiä kasvamaan suuremmiksi, mutta tuottavuutta ne eivät edistä.
Etlatiedon asiantuntijoiden mielestä yritystuet näyttävät enemmänkin hidastavan yrityssektorin uudistumista. ”Pienet yritykset ovat keskeisessä roolissa talouden uusiutumisessa. Osa niistä pyrkii haastamaan tämän hetken markkinajohtajat kehittämällä uusia toimintatapoja, tuotteita ja palveluita. Onnistumiset näkyvät näiden haastajien kasvuna. Kasvuyritysten joukko on kuitenkin Suomessa varsin kapea.”
Metsäteollisuus on investoinut rytinällä, vuosina 2016 ja 2017 yllettiin reippaasti yli 800 miljoonan euron. Kuluvalle vuodelle summan on arvioitu puolittuvan. Vuosi sitten – kun metsäteollisuuden investoinnit siis vielä olivat tapissaan – Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari esitti aiheellisen huolen metsäsektorin jalostusasteen laskusta. ”Sellua viedään ulkomaille enemmän kuin ennen paperiteollisuuden alamäkeä. Yhä pienempi osa arvonlisästä jää Suomeen.”
”Professorin tärpit kannattaa painaa mieleen – laatu, joustavuus ja toimitusaika”
Metsän arvo on noussut kohisten, mutta metsäteollisuuden tuotannon arvo ei. VTT arvioi aiemmin keväällä Suomen biotalouden näkymiä. Tuotannon arvo olisi tuplattavissa, mutta se edellyttää panostamista korkean lisäarvon biotuotteisiin ja jalostamattoman sellun ja raakapuun sijaan uudenlaista jalostamisen intoa.
Metsää, biotaloutta, metallia, muovia, palveluja – tuotannon prosesseja on syytä tarkastella mieluummin vuosittain tai vähintään parin vuoden välein. Tuotannon kevätsiivouksessa Lean on monitoimiapparaatti, kun tuotanto halutaan trimmata tuottamaan todellista lisäarvoa asiakkaille.
Miten on teidän investointienne laita – menikö oikein vai väärin? Onko onnistuttu kehittymään? Pystytäänkö vastaamaan kiivastahtiseen kysyntään ja asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin? Onko osaoptimoinnin sijasta katsottu kokonaisuutta? Onko jalostusarvo noussut? Onko bulkin sijasta satsattu laatuun, joustavuuteen ja toimitusaikaan? Vai onko kenties edellisestä tuotannon kevätsiivouksesta vierähtänyt jo useampi vuosi?
