Miksi kehitystä ei tapahdu?

150 150 Jyrki Koukkari

Juttelin jokin aika sitten melkoisen suuren (ainakin toistaiseksi) Suomessa pääkonttoriaan pitävän kansainvälisesti toimivan konsernin kehityksestä vastaavan johtajan kanssa.

Yhdessä tuskailimme sitä, miksi tuotannon kehityshankkeita ei käynnistetä, tai ei ainakaan viedä loppuun. Sanoinkin: ”Sinullahan pitäisi käsitykseni mukaan olla melkoinen valta työnantajasi konsernissa. Miksi et käytä sitä?” Käytimme melkoisen pitkän ajan asioiden pohtimiseen – minun lähinnä kuunnellessa ja esittäessä miksi-alkuisia kysymyksiä. Tässä tulee pieni kooste esille tulleista asioista ja päätelmistä (kolme suurinta syytä):

  1. Ylin johto/ omistajat ovat vieraantuneet varsinaisesta tekemisestä ja johtajuus tulee esille lähinnä budjetin eli rahasäkin nyörien kautta. Tuotantoa siis yritetään ”tehostaa” karsimalla kuluja ja resursseja. Pyritään siis resurssitehokkuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että kenelläkään ei yksinkertaisesti ole aikaa miettiä varsinaista tuotannon järkeistämistä, saati sitten lähteä vetämään kehitysprojektia. Tekemisestä tulee hosumista, koneet ja laitteet vikaantuvat – kaikkien Leanin hukkalajien määrät kasvavat ja hosuminen vain lisääntyy.
  2. Monessa usean tuotantolaitoksen yrityksessä on käynnissä pudotuspeli. Katsotaan mikä tehdas säilytetään ja mikä ei. Asia on tietenkin tiedostettu eri laitoksissa ja se on jopa tuotu selkeästi esille pudotuspelinä. Tämä on johtanut siihen, että vastuun myötä paikallisjohtajille on tullut myös valtaa käydä taistoon pahimpia kilpailijoitaan vastaan. Nämä kilpailijat vain sattuvat olemaan omassa organisaatiossa. Jos nyt sitten jostain syystä on jossain keksitty hyvä ja tehokas tapa tehdä asioita, sitä ei missään tapauksessa levitetä koko konserniin.
  3. Huonot kokemukset aikaisemmista kehityshankkeista ovat lähinnä keskijohdossa saaneet muutosvastarinnan ja epäluulon kasvamaan kaikkea kehittämistä kohtaan. Aikaisemmat epäonnistumiset ovat johtuneet usein lähinnä siitä, että on yritetty nielaista norsu yhtenä suupalana. Osittain tästä syystä ja sisäisestä pudotuspelistä johtuen konsernin kehitysjohtajan budjetti on minimaalinen.

Olimme keskustelumme jälkeen yksimielisiä siitä, että kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta ilman asennemuutosta ja hyvää johtajuutta erittäin hankalaa. Kannattaa edetä pienin askelin ja selkein tavoittein. Kilpailukykyä ei paranneta resurssitehokkuutta kasvattamalla, vaan tuotannon sujuvuutta lisäämällä. Ne yritykset, jotka panostavat toimintojensa jatkuvaan kehittämiseen saavat pysyvän kilpailuedun muihin nähden.

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä niin kerromme lisää!

Jyrki Koukkari

Jyrki Koukkari

Toimitusjohtaja, Sunprofile Oy
jyrki.koukkari@sunprofile.fi